Teksti: Ann-Mari Gregersen
Tutkimus norjalaislasten varhaisista kommunikointivalmiuksista toteutettiin Amerikassa 1990-luvulla suoritetun tutkimuksen mallin mukaan, ja siinä oli mukana 6574 lasta. Samaa tutkimusmenetelmää on sovellettu ympäri maailmaa, muun muassa Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa.
|
Tutkimus on tehty jo yli 45 eri kieltä puhuville lapsille, kertoo kielitutkija, professori Hanne Gram Simonsen Oslon yliopiston lingvistiikan alan pohjoismaisesta tutkimuskeskuksesta.
|
Vaihtelevuus on normaalia
Pienen lapsen vanhempana mietit varmaan, voidaanko jo niin varhaisessa vaiheessa sanoa, mikä on kielen kehitykselle normaalia ja mikä ei. Vastaus on kyllä ja ei. Professori Hanne Gram Simonsen Oslon yliopiston lingvistiikan alan pohjoismaisesta tutkimuskeskuksesta toteaa, että normaalia on nimenomaan puheen oppimisen vaihtelevuus. Tutkimuksen määrittelemä normi auttaa kuitenkin hahmottamaan, mihin kohtaan lapsen puhekehitys sijoittuu laajalla vaihteluasteikolla.
– Tutkimus osoittaa, että sanojen tuottamisen ja ymmärtämisen välillä on suuri ero. Lisäksi sekä puheen ymmärtämisessä että sen tuottamisessa esiintyy runsaasti vaihtelua saman ikäryhmän sisällä. Siksi normissa on varsin laaja vaihteluväli, mikä onkin tärkeää mainita tässä yhteydessä. Tutkimuksessa on ollut mukana sekä lapsia, jotka ovat oppineet nopeasti ymmärtämään ja tuottamaan sanoja, että lapsia, joiden puheen kehitys ei ole ollut yhtä nopeaa. Normi siis edustaa lasten koko kirjoa, selittää Gram Simonsen, joka on tehnyt tutkimuksen yhdessä professorikollegansa Kristian Emil Kristoffersenin kanssa.
731 keskeistä sanaa
Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat ruksasivat 731 sanan joukosta sellaiset, jotka heidän lapsensa ymmärsi – ”laivasta” ja ”pallosta” pronomineihin ”sinun” ja ”minun”. Se, mitä kukin lapsi missäkin vaiheessa ymmärsi, vaihteli suuresti. Gram Simonsen ottaa muutaman esimerkin.
– 50 prosenttia lapsista ymmärtää 50 sanaa ennen 11 kuukauden ikää.
– 50 prosenttia tuottaa itse 50 sanaa 1,5 vuoden iässä.
– Lapsen 20 kuukauden iässä ymmärtämien sanojen määrä vaihtelee 71 ja 394 välillä.
– Aktiivinen sanavarasto eli lapsen käyttämien sanojen määrä vaihtelee 2-vuotiailla 19 ja 615 sanan välillä.
| LAPSEN SANAVARASTO |
| Ikä kuukausina |
Sanoo |
Ymmärtää |
|
| 8 |
Ei yhtään sanaa |
0-50 sanaa |
| 12 |
0-20 sanaa |
20-160 sanaa |
| 16 |
5-80 sanaa |
60-260 sanaa |
| 20 |
30-250 sanaa |
140-370 sanaa |
| 24 |
80-525 sanaa |
|
| 30 |
290-690 sanaa |
|
| 36 |
480-700 sanaa |
|
Sukupuolten suuri ero
Myös sukupuolierot näkyivät tutkimuksessa selvästi. Tyttöjen ja poikien puhevalmiudet kehittyvät aika lailla eri tahtiin. Kun 50 prosenttia tytöistä sanoo 20 kuukauden iässä jo 200 sanaa, 50 prosenttia pojista sanoo samanikäisenä vain satakunta sanaa. Tytöt ovat selvästi poikia joutuisampia sanojen tuottamisessa ja kieliopin omaksumisessa. He ovat tässä vaiheessa suunnilleen pari kuukautta poikia edellä.
– Toinen havainto on se, että poikien puheen kehityksessä on paljon suurempaa vaihtelua kuin tyttöjen. Kaikki tämä on hyvä tiedostaa, vaikkemme tiedäkään, mistä tyttöjen nopeampi puhekehitys johtuu. Kyse on tuskin siitä, että pojat saisivat vähemmän kielellisiä virikkeitä kuin tytöt. Joka tapauksessa poikien kielellisen kehityksen normin pitäisi ehkä olla hieman toisenlainen kuin tyttöjen, Gram Simonsen pohtii.
Eniten eroja 2-vuotiaiden ikäryhmässä
Erot ovat suurimpia kahden ikävuoden tienoilla. Lasten lähestyessä kolmen vuoden ikää sukupuolten väliset erot tasoittuvat.
Norjassa suoritettu tutkimus vahvistaa monet niistä havainnoista, joita on saatu muista kielistä. Lapsi alkaa ensin ymmärtää sanoja, sitten tuottaa niitä, ja sen jälkeen taivuttaa niitä ja yhdistää niitä lauseiksi.
– Hieman yllättävää on se, mitkä taivutukset lapsi oppii ensimmäisenä. Vaikuttaa siltä, että sellaiset omistusilmaukset kuin ”minun” ja ”äidin” opitaan ennen monikkoa ja verbimuotoja. Tämä saattaa merkitä sitä, että kielellä on oma roolinsa lapsen kokonaiskehityksessä: lapselle on tärkeämpää se, kenelle mikin kuuluu, kuin se, milloin jotain tapahtuu, Gram Simonsen toteaa.
Jopa 7 prosentilla on puhumisen vaikeuksia
Tässä tutkimuksessa on keskeistä yksittäisen lapsen ymmärtämien tai tuottamien sanojen määrä.
– Sanavaraston laajuus osoittaa, kuinka puheen kehitys sujuu. Lapsen muodostamien sanojen määrällä on selvä yhteys siihen, millainen kielellisestä kehityksestä jatkossa tulee.
Arviolta 5-7 prosentilla jokaisen ikäryhmän lapsista esiintyy puhevaikeuksia. Siksi on varmaa, että myös tutkimuksessa oli mukana lapsia, joilla on puhumiseen liittyviä ongelmia. Normin avulla todennäköiset puhevaikeudet voidaan toivon mukaan tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Toistan vielä, että normaali on varsin laaja käsite, mutta toivomme normin auttavan esimerkiksi neuvoloita kiinnittämään huomiota mahdollisiin ongelmiin ja tarjoamaan oikeaa apua niin varhaisessa vaiheessa kuin suinkin. Mikäli lapsen kehitys on merkittävästi viivästynyt, sitä voidaan ryhtyä seuraamaan tarkemmin ja katsoa, tarvitaanko lisätutkimuksia. Tiedämme, että moni asia korjaantuu ajan myötä, ja tällä normilla voidaan mitata lapsen edistymistä, puheentutkija tähdentää.
Lue lapselle paljon ja usein!
Pienen lapsen vanhempana mietit varmaan myös, oletko itse tehnyt tarpeeksi lapsesi puheen kehityksen hyväksi. Hanne Gram Simonsen vastaa:
|
– Lapset kehittyvät eri tahdissa ja eri tavoin. Lapsen puheen kehitykseen vaikuttavat perintötekijät ja ympäristö, mutta näiden vaikutuksista tutkijat eivät ole lähimainkaan yksimielisiä. Kukaan ei kuitenkaan kiistä sitä apua ja hyötyä, mikä lapsen kielelliselle kehitykselle on juttelemisella ja ääneen lukemisella. Lapsi oppii kieltä kuulemalla sitä!
|
 |
Kehitysprofiili eri maissa samankaltainen
Tutkijat eivät ole vielä paneutuneet yksityiskohtiin, eivätkä ole tehneet vertailuja Ruotsin ja Suomen tuloksiin. Sitä vastoin he tietävät jo, että norjalaislapset eroavat tanskalaislapsista kielten erilaisen äännerakenteen vuoksi.
Se, että tutkimus on tehty saman mallin mukaan erikielisille lapsille, mahdollistaa kielten keskinäisen vertailun ja auttaa näkemään, mitkä ovat lasten suurimmat haasteet eri kielten omaksumisessa.
Lyhyesti sanottuna: Vaikka käytettävissä ei vielä ole eri kielten välisiä vertailuja, vaikuttaa siltä, että kaikilla lapsilla on suunnilleen samanlainen kielenkehityksen profiili, joskin siinä voi olla jonkin verran sisäistä vaihtelua (vaihtelua on jo saman kielenkin oppimisprosesseissa). Norjalaislapset näyttävät sijoittuvan kirjon yläpäähän ja tanskalaislapset selvästi alimmaksi, eritoten varhaisimmissa kehitysvaiheissa.
Eniten muiden pohjoismaiden lapsista eroavat siis tanskalaislapset, jotka ovat jäljessä varsinkin puheen ymmärtämisessä ja jonkin verran myös ensimmäisten sanojen tuottamisessa. Oletamme sen johtuvan tanskan äännerakenteesta, joka on haastavampi kuin muissa kielissä. Tanskalaislasten on siksi vaikeampi tunnistaa sanoja puheesta, jota he kuulevat ympärillään.