Vaukirjan tammikuun kilpailussa kysyimme: Kuka tartutti lukuinnon sinuun? Kysymys innosti monia muistelemaan lukemisensa alkutaivalta, ja saimme runsaasti innostuneita ja innostavia vastauksia. Lukuinnon virittäjänä ovat useimmiten olleet omat vanhemmat tai isovanhemmat, mutta saattavatpa lukemiseen innostaa myös ystävät, hoitolapset tai omat lapset!
Moni muistaa äitinsä innokkaan suhtautumisen kirjoihin. Joillekin isä oli tärkeä roolimalli – varsinkin jos tämä luki kirjoja sarjakuvista tiiliskiviromaaneihin. Sadun kanssa isä pelasi erilaisia kirjainpelejä iltaisin, ja tyttökin oppi lukemaan sujuvasti jo 5-vuotiaana. Isoveli tai –sisko saattoi olla oppaana lukemisen tiellä. Isoveljen kirjahylly oli pullollaan hauskoja ja houkuttelevia kirjoja. Birgit puolestaan oli perheensä nuorin, joka halusi oppia lukemaan, koska muutkin osasivat. Kun toisilla ei ollut aikaa lukea hänelle, hän alkoi lukea kirjoja itse. Hän päätti jo varhain, että jos hänellä on lapsia tai lapsenlapsia, hän lukee heille mahdollisimman paljon – ja niin on vuosien saatossa tapahtunutkin.
Myös kummit, mummit ja vaarit ovat vaikuttaneet monien lukuintoon antamalla lahjoiksi kirjoja ja lukemalla niitä eläytyen ja itsekin innostuneina. Anne kertoo, että ”jo nelivuotiaana kirjainten salaisuus alkoi aueta, ja pian luin kodin ja lähikirjaston kirjoja suorastaan ahmien”. Sormensa ovat pelissä myös mukavilla opettajilla ja innostavilla kirjastonhoitajilla.
Muutamalla vastaajalla on ollut ystävänä innokas lukutoukka, jonka kanssa on käyty kilpaa kirjastossa tai kirjastoautolla.
Monille vastaajille olikin oleellista kirjaston läheisyys, sillä vanhempien tai sisarusten kanssa oli mukavaa suunnata yhteiselle kirjastoreissulle – ja moni lainasi yhdellä kertaa valtavan pinon kirjoja. Eräs vastaajista mainitsee lukukipinän sytyttäjäksi – kirjastoauton!
Yksi on rakastanut Neiti Etsiviä, toinen Aku Ankkoja. Sarjat ovat innostaneet ahmimaan kirjoja, ja lukemisesta on tullut elämäntapa. Annukka kertoo, että ”elämä on tartuttanut lukuinnon minuun”. Hän on lukenut paljon lapsilleenkin ja toteaa, että ”kirjan lukeminen ennen nukkumista tuo hyvät yöunet”. Moni on oppinut rakastamaan lukemista myös ihan omin päin!
”Rakkaus lapsia kohtaan” on saanut toisen Annen lukemaan kirjoja jo nuorena äitinä, ja nyt hän jakaa lukemisen ilon lastenlasten kanssa.
Hannele muistelee: ”Kun olin pieni, minulle luettiin vain silloin tällöin, joten halusin että omille lapsilleni luetaan joka ilta - ja jos ei iltaisin ehdi, niin miksei päivälläkin :). Lukeminen on ihanaa ja meidän nuorimmainen (kohta 1v) on ihanan keskittyneenä isosiskonsa (6v) vieressä ja kuuntelemassa tarinaa. Nyt, kun perheeseemme siunaantuu vielä yksi ihana tuleva lukutoukka (juhannus 2012) voin luvata ja vannoa, että ensimmäisten kolmen kuukauden aikana kirjojen luku lisääntyy huomattavasti. Äiti saa ihanaa yhdessäoloa lasten kanssa ja voi levätä samalla. Lukeminen on kaiken A ja O. Se vaikuttaa vanhempien ja lasten väleihin positiivisesti :) Hyvää lukuintoa kaikille <3!”
Onnetar suosi tällä kertaa Kiiraa, joka kertoo: ”Kun olin pieni, omat vanhempani lukivat minulle jatkuvasti. Äitini on varsinainen lukutoukka... ja kotona olivat aina kaikki paikat täynnä kirjoja. Nyt oma kotini ja lastenhuonekin ovat täynnä kirjoja. Parasta mitä ihminen voi tehdä on lukea! Mielikuvituskin paranee ja se on hyvä hetki hiukan rauhottua arjen tohinoiden keskellä. Omille lapsille iltasatu ja sitten oman kirjan ääreen. =).”