Teksti: Siri Gjelsvik ja Susanna Sjöman
Länsi- Åmøyn päiväkodissa on aina luettu paljon, mutta viime aikoina vielä tavallistakin enemmän. Päiväkodin teemana on nimittäin syksyn ajan ollut kirjallisuus - uuden vuoden jälkeen siirrytään uuden teeman myötä seikkailun syövereihin.
- Perehdymme parhaillaan Mikko Mallikkaan maailmaan. Olemme lukeneet kirjoja yhdessä ja keskustelleet niistä. Lapset ovat tehneet näytelmän kirjasta “Mikko Mallikas tulee iloiseksi“. Piirsimme kirjan teemoista kuvia ja lisäsimme tarinaan muutamia ylimääräisiä henkilöitä, jotta jokaiselle riittäisi rooli, lastentarhanopettaja Anne Ravndal kertoo katraansa keskellä.
Malin (4v.) tietää, että Mikko Mallikkaan mielestä jokainen päivä saisi olla jouluaatto. Paitsi yhtenä päivänä vuodesta Mikko haluaisi viettää syntymäpäiväänsä. Mutta eihän siitä tulisi mitään, sillä kaikkeen kyllästyy. Sen ymmärtää Mikko Mallikas ja sen ymmärtää Malinkin. Malinilla on muutoinkin oma mielipiteensä Mikon touhuista.
- Mikko haluaisi mieluiten leikkiä koko ajan. Kun hänen isänsä kutsuu häntä, hän ei tottele. Mutta kun äiti kutsuu minua vaikka aamupalalle, niin minä kyllä tottelen ja menen heti. Minä olen nimittäin kiltti, paljastaa aamuvirkku Malin.
Malinilla on oma lempikirja, mutta hän ei juuri nyt muista sen nimeä:
- Se on minulla kotona ja sen kannessa on keltaista ja vaaleanpunaista. Siinä on prinsessoita ja muita. Ja tietysti keijuja myös!
- Minullakin on keijukirja, kolmevuotias Pia kertoo. - Ja leijonakirja. Ja leijonaleffa!
- Minä pidän Tumpista ja Tassusta, nelivuotias Arne ilmoittaa. - Niillä on usein jännittäviä seikkailuja. Tumppi ja Tassu ovat parhaita ystäviä, Arne tarkentaa.
- Tassu on kissa. Kaverillani on kissa, jonka nimi on Tassu, Malin lisää.
Kolmevuotiaan Sinderin lempikirja ei todellakaan ole pastellinvärinen, sillä se käsittelee hurjia dinosauruksia. Kirjaa on kiva lukea vaikkapa junassa tai lentokoneessa. Pia-tytön mieluisin paikka lukuhetkelle on olohuoneen sohva. Miriamin (3v.) mielestä parasta on se, kun isä tai äiti lukee hänelle sängyssä ennen nukkumaanmenoa.
Malin on lukenut kirjaa jopa lampolassa.
- Et kyllä meidän lampolassa! nelivuotias Zara huudahtaa.
- Ei kun yhdessä toisessa paikassa. Luin lampaille ääneen kirjaa lampaista. Luin sitä myös ulkona. Vai olikohan se koirakirja?
Malin on sittenkin melkein varma, että se oli koirakirja.
- Minulla on kanakirja! Pia intoilee.
Eläimistä kertovat kirjat ovat hauskoja. Kaikki eivät kuitenkaan ole hulluna eläinkirjoihin.
- Apinakirjassakin kerrottiin vain apinoista, Arne toteaa hieman pettyneenä.
Lukemisen alkeisiin perehdyttävien kirjojen sivut ovat nekin kuluneet koirankorville tässä päiväkodissa. Moni kolmevuotias tuntee niiden ansiosta jo kirjaimia. Pia osaa aakkoset G-kirjaimeen asti ja lukee kirjoja ihan itse, ainakin omasta mielestään.
- Minäpä osaan jo kaikki kirjaimet, Arne kehuskelee ja alkaa laulaa aakkoslaulua. - Mutta en silti osaa lukea itse. Katselen mieluummin kuvia. Parasta on se, kun aikuiset lukevat minulle matkien kirjan hahmojen ääniä.
Päiväkodin kirjapaneeli on yksimielinen siinä, että kirjat ovat kivoja. Niin kivoja, että kirjoja täytyy olla sekä kotona että päiväkodissa.
- Minullapa on omia kirjoja myös mummin luona! huudahtaa Pia haastattelun lopuksi.
Naantalissa asuva Laura-tyttö (5 v) osaa lukea "jo melkein itse". Kun äiti tai isä on lukenut hänelle kirjan monta kertaa, hän osaa sen ulkoa ja lukea posottaa kirjan tekstiä mielellään toisille ääneen. Laurakin pitää Mikko Mallikas –kirjoista, mutta ehkä vielä enemmän Samusta ja Sallasta, Vesta-Linneasta ja Siiri-kirjoista sekä Viirun ja Pesosen seikkailuista. Yksi Lauran lempikirjoista on Koirat eivät tanssi balettia. Laura on nimittäin muutenkin hulluna koirakirjoihin. Ja käyhän hän itsekin tanssitunneilla.
Äiti lukee Lauralle useammin kuin isä, mutta isä on aika haka kertomaan juttuja omasta lapsuudestaan. Isä keksii muutenkin tarinoita mielellään. Lauraa eivät pelota edes Grimmin sadut. Prinsessat ovat ihan kivoja, mutta hauskimpia ovat kuitenkin noidat ja peikot. Laura on myös kova tyttö kertomaan vitsejä. Päiväkodissa hänestä on kivaa kuunnella kirjoja toisten lasten kanssa. He ovat joskus tehneet keppinukkeja kirjojen henkilöistä ja keksineet näytelmiä.
Laurasta lukeminen on ihanaa siksi, kun saa hypätä toiseen maailmaan. Kirjoja pitää olla sekä kotona että päiväkodissa. Niitä on kiva myös katsella välillä ihan huvikseen. Laura on kuullut, että kirjastossa on lukukoira, jolle voi käydä lukemassa ääneen. Sitten kun hän saa oman koiran, hän aikoo lukea sille koirakirjoja – ja kissakirjoja myös.
Lue myös:
Miten hyvät lukukokemukset syntyvät?